Kuukausi: huhtikuu 2019

Mikä ihmeen mikrosementti?

Ensi kohtaamiseni mikrosementin kanssa ei ollut mitenkään läpihuuto juttu. Olin silloin ainoana maalarina toisessa firmassa, ja sain työmaalle setin purkkeja ja purnukoita, joissa ei lukenut minkäänlaisia käyttöohjeita. Nykyäänhän tiedän, että käyttämäni Pavicemin mikrosementti on kaksikomponenttinen akryylisementtipinnoite, eli siinä sekoitetaan akryyliä sisältävä nesteosa erittäin hienojakoiseen sementtijauheeseen. Mutta silloin siinä hetkessä, asiakkaan kotona tuotteita katsellessani, minulla ei ollut mitään hajua mikä purkki pitää minkäkin kanssa sekoittaa. Tai missä suhteessa.

No hetken hommaa siinä itsekseni pähkäiltyäni olin taas kiitollinen siitä, että eletään nykyaikaa, ja kaiken voi huomaamattomasti googlettaa tai opetella (ainakin teoriassa)hetkessä youtube- videolta. Löysin Suomen Betonileimasimen sivuilta jonkinlaiset sekoitussuhteet ja ohjeet, ja jopa asennusvideon, mutta aikamoista takkuamista se lähtö touhuun silti oli.

Mikrosementti on hyvä valinta keittiön välitilaan, koska pinta on yhtenäinen ja helppo pitää puhtaana.

Koska mikrosementti oli uusi tuttavuus kaikille, niin työmaalle ei tietenkään oltu varattu tarvittavia työvälineitä. Koitin jollain puutikulla saada komponentteja sekoittumaan keskenään kerralla aivan liian suuria määriä, ja siitähän seurasi se että laasti jäi kokkareiseksi, ja ehti kovettua ennen levittämistä. Tummalla massalla valkoisia pintoja peittäessä etenkin nurkkia oli erittäin hankala saada peittoon, vieläpä kun käytössä oli itselle ennestään outo pikkuliippa. Pohjia ei oltu osattu valmistella tarvittavan tasaiseksi, joten tuntui että ohut pinnoite ei todellakaan tule siistin näköiseksi. Hermot oli mennä monta kertaa , kun ei oikeastaan edes tiennyt, miltä lopputuloksen edes kuuluisi näyttää.

Onneksi keittiö oli suht iso ja harjoittelu pinta-alaa näin ollen rutkasti, niin jonkinlaisen tuntuman siinä ehti saada ennen viimeisiä pintoja. Tässä välissä olin toki myös ehtinyt saada SBL:ltä puhelinneuvontaa ja vinkkejä, ja lisää tarpeellisia työkaluja. Pikkuliippa alkoi tuntua omalta ja nurkatkin alkoi pikkuhiljaa näyttää siisteiltä. Silti olin edelleen epävarma siitä, että onko tämä nyt oikeasti sellainen kuin piti. Pinta oli tumma ja tasavärinen, eikä näyttänyt oikeastaan miltään. Mietin, että eihän nyt tuollaisen pinnan vuoksi kukaan viitsisi nähdä tämmöistä vaivaa.

Mutta mikrosementti on siitä hauska pinnoite, että se aina yllättää tekijänsä. Niin kävi minullekin, kunhan maltoin tehdä työni loppuun. Viimeisen, eli tässä tapauksessa kolmannen kerroksen jälkeen kävin mikrosementti pinnan läpi kevyesti pyörivin liikkein hienolla (240) hiomapaperilla, ja kuin taika, se toi sileästä ankeasta pinnasta esiin sen jujun, eli kädenjäljen. Jokainen liipan liike eri kerroksissa oli muodostanut kauniin lähes kivimäisen elävän pinnan, joka kuitenkin tuntui käteen täysin sileältä. Mikrosementin hienojakoisuus mahdollistaa juuri erittäin ohuen ja sileän pinnan tekemisen, jossa on kuitenkin ilmettä kuin rouheammissa pinnoitteissa.

Hiominen tuo esiin mikrosementin elävyyden, pinnasta paljastuu yksilöllinen kädenjälki.

Hionnan jälkeen poistin pinnoilta pölyt ja aloin pähkäilemään lakkaustouhua. Koska kyseessä oli kosteudelle altistuva välitila, niin suositus oli levittää viisi kerrosta hengittävää vesiohenteista lakkaa, joka kestää roiskevettä hyvin, mutta silti päästää myös mahdollisen alle päässeen kosteuden haihtumaan. Käyttämäni lakka oli kaksi komponenttista, joka siis vielä piti ohentaa alenevassa suhteessa vedellä. Tällaista taiteellista duunariahan hirvitti jo pelkän sekoituskaavan katsominen, mutta ei siinä auttanut kuin koittaa saada prosenttilaskuista kiinni jotenkin.

Lakka oli hyvin ohutta ja erittäin nopeasti kuivuvaa. Ensimmäinen kokeilu rissalla sai minut toteamaan, että jatkan touhua sienellä, koska nopeasti kuivuvan lakan pinnassahan näkyi myöskin työstörajat hyvin selvästi. Pyyhin lakkakerrokset pintaan ristiin rastiin mikrosementin elävyyttä mukaillen, ja mielestäni tekniikka valinta oli oikea, koska se korosti pinnan elävyyttä entisestään. Lopputulos oli hyvä kaikesta takkuamisesta ja epävarmuudesta huolimatta. Ja asiakaskin oli tyytyväinen.

Sienellä levitetyt lakkakerrokset korostavat mikrosementtipinnan elävyyttä.

Tämän ensimmäisen keissin jälkeen olin onnistuneesta lopputuloksesta huolimatta kuitenkin sitä mieltä, etten halua sekaantua koko aineeseen enää koskaan. Minun tyyppiselleni ihmiselle se epävarmuuden tuoma stressi teki sen, että hommasta jäi ikävä maku suuhun. Mutta kun töitään ei onneksi voi valita vaan sitä on tehtävä sitä hommaa mitä tarjotaan, niin pikkuhiljaa jouduin mikrosementinkin kanssa enemmissä määrin tekemisiin, ja aloin oppia työvaiheet kunnolla. Mokia on toki välillä tullut, mutta jokainen virhe on ollut toisaalta myös tarpeen, koska ne on myös aina opettanut jotain uutta. Nyt tiedän, miten homma kannattaa toteuttaa, että homma sujuu jouhevasti.

Vasta viime viikolla kävin oikeassa mikrosementti koulutuksessa. Näin jälkiviisaana voisi todeta, että olisinpa päässyt sinne jo ennen tätä ensimmäistä keissiä. Opin koulutuksesta uusia asioita, varsinkin teorian saralta, josta olisi ollut hyötyä hommaa itse opetellessa. Vuosien aikana olen oppinut todellakin tykkäämään mikrosementoinnista ja mikrosementistä materiaalina. Suosittelen sitä ehdottomasti esimerkiksi kylpyhuoneiden saneerauksiin, koska silloin vanhaa laatoitusta ei välttämättä tarvi purkaa ja likaisten laattasaumojen tilalle saa kaunista yhtenäistä pintaa, joka on helppo pitää puhtaana. Myös keittiöiden uudistaminen mikrosementillä on hyvä ratkaisu, jollei halua uusia koko pakettia, koska mikrosementillä voit päällystää seinien lisäksi vaikka myös kaapin ovet taikka työtason.

Mikrosementti sopii hyvin yhteen myös puun kanssa, jolloin kokonaisuudesta ei tule liian kolkko.

Einin TOP 3 vinkkiä mikrosementointiin

1. Tee pohjatyöt erittäin huolellisesti. Jopa liian paksu maalipinta saattaa näkyä pinnoitteesta läpi ja lisätä tavaran menekkiä,joten vielä tarkempi saa olla tasoittaessa ja hioessa, tai vedeneristystä levittäessä.

2. Varsinkin jos olet ekakertalainen, niin tee pieniä satseja kerrallaan. Nesteosan ja jauheen sekoitussuhde on joustava, ja on yksilöllistä minkälaisella massalla tunnet helpoimmaksi työn tehdä. Pienien erien kanssa on helppo testailla oikeanlaista suhdetta itselle. Plus et joudu paniikissa kiirehtimään levitystä, kun massa rupeaakin kuivumaan purkkiin.

3. Vältä liian järjestyksellistä ja yhdensuuntaista levittämistä. Nopeasti kuivuvassa massassa työstörajat tulevat herkästi näkyviin, ja liian suoraviivaisessa etenemisessä se saattaa korostua. Kuivumaan alkaneelle pinnalle ei kannata heti palata korjailemaan, vaan peittää mieluummin paljaammat kohdat seuraavalla kierroksella.